li noudatti sekä paikallisesti että valtakunnal-
lisesti tiukkaa linjaa. Se ei suostunut min-
käänlaisiin myönnytyksiin, neuvotteluihin ei-
kä välitysyrityksiin. Lisäksi Varkauteen tuli
yli 800 lakonmurtajaa eli niin sanottua Pihka-
lan kaartilaista.
vastata. Lakkolaisten rivitkin alkoivat rakoil-
la kesäkuussa Pihkalan kaartilaisten saapues-
sa. Niinpä työntekijöiden oli heinäkuun alus-
sa pakko ryhtyä neuvottelemaan lakon lopet-
tamisesta. Varsinaisista neuvotteluista ei to-
sin voinut puhua, sillä työnantajapuoli pystyi
sanelemaan selkkauksen lopettamisen ehdot.
Työntekijöiden yleisen kokouksen niukka
enemmistö kannatti lakon lopettamisesta ja
selkkaus päättyi 8. heinäkuuta. Lopettamis-
sopimuksessa palkkaus ei kohentunut, työ-
paikkojen saamista takaisin ei taattu, eikä esi-
merkiksi rikkureita rangaistu millään tavoin.
Lakkotoimikunnan arvio lopputuloksesta oli
tyhjentävä: "Varkauden työtaistelu päättyi
työläisten täydelliseen häviöön."
dan jälkeen muotoutunut paikallinen valta-
asetelma kesti työväenliikkeen haasteen. Työ-
väenjärjestöjen voimavarat eivät riittäneet
mukaiseen kohteluun, kuten hautamuisto-
merkin tuhoaminen osoittaa. Ahlströmin käyt-
tämä taktiikka ja työväestön suoranainen
nöyryyttäminen jätti katkeruuden kytemään,
etenkin kun työväestö koki lakon oikeutetuk-
si huonontuneiden toimeentuloedellytysten
takia. Lakkotaistelu vaikutti osaltaan kommu-
nistien kannatuksen kasvuun samana vuonna
pidetyissä eduskuntavaaleissa. Esimerkiksi
Leppävirran puoleisella äänestysalueella hei-
dän kannatuksensa kohosi 28 prosenttiin.
puuttuminen oli työväestön kannalta. Var-
kauden teollisuusyhteisöhän kuului kahteen
pitäjään, Leppävirtaan ja Joroisiin. Kummas-
sakaan pitäjässä ei varkautelaisilla ollut juuri
vaikutusvaltaa, mikä hankaloitti merkittävästi
paikallisten asioiden hoitoa jo kansalaissodan
aikana. Vasemmistopuolueiden eduskuntavaa-
likannatus ei siis tarkoittanut työväestön pai-
kallisen vaikutusvallan lisääntymistä. Niinpä
työväestön integroiminen osaksi kunnallista
päätöksentekoa, joka monilla paikkakunnilla
tasoitti tunteita ja eheytti yhteisöä, jäi Var-
kaudessa tapahtumatta. Tilanne muuttui vasta
1920-luvun lopussa oman kauppalan perusta-
misen jälkeen. Tuolloin työväestö otti demo-
kratian keinoin sen aseman, jota se tavoitteli
aseellisesti vuosina 19171918 ja lakkoile-
malla 1922.